Ei niin kivoja kuulumisia.
kesäkuu 13, 2009
Kipon ja Elmon elämässä on viime viikon aikana sattunut ja tapahtunut. Lähinnä Elmon kohdalla. Kesälomamme Koskella ei alkanut aivan suunnitelmien mukaan, vaan Elmo lähti maitojunalla tätsyn kanssa takaisin Turkuun. Pikku-Elmosta oli tullut kolli, siitä ei ollut epäilystäkään. Päätimme että kaikkien elämä käy helpommaksi kun Elmo saa olla Turussa – rauhassa.
Tässä kohtaa vielä iloitsimme Elmon aikuistumisesta ja reissu tyttöystävän luo tuntui jo konkreettiselta ja mahdolliselta. Unelmat “mummoudesta” romuttuivat kuitenkin kertaheitolla, kun Hyvinkään näyttelyn eläinlääkärintarkastuksessa eläinlääkäri kertoi löytäneensä napatyrän Elmon vatsalta. Hieman epäuskoisina tästä jatkoimme näyttelypäivää, joka muuten päättyi upeaan EX1 tulokseen, nuorten poikien sarjan voittoon. Olimme porukalla ylpeitä. :)
Patti tuntui yhä Elmon vatsalla kotiin tultua ja päätinkin että asia selvitetään kunnolla ja varasin ajan eläinlääkärille. Turun Koira-kissaklinikalta saimme lausunnon, että Elmon vatsasta löytyy 3-4mm kokoinen napatyrä, joka on siis kooltaan aivan naurettavan pieni. No, tyrä mikä tyrä ja Elmon isyyshaaveet lensivät taivaan tuuliin. Kaksi iltaa meni itkiessä ja asia tuntui kaamealta takaiskulta. Surin asiaa myös kasvattajan puolesta, olihan tämä jo toinen kolli jonka kohdalla jouduttiin luopumaan pentujen tekemisestä. Takaiskuhan tämä toki onkin, mutta olisihan patti voinut olla jotain paljon pahempaakin. Elmo voi kuitenkin nyt hyvin ja on terve – tyrää lukuunottamatta. Ja pojan hyvinvointi on meille kaikille kaikkein tärkeintä. <3
Elmo tullaan kastroimaan 26.6. ja tyrä operoidaan samalla, vaikkei se kokonsa puolesta Elmoa haittaa. Näin ollen saamme koko patin pois mielestämme ja yhdellä nukutuksella selviäminen kahdesta jutusta on aina plussaa. Vaviskaa siis kaikki Suomen kastraattikissat, palaamme näyttelyareenoille entistä ehompina syksyllä kastraattiluokassa. :)
Eikä sovi unohtaa toista hurmuriamme, Kippo Kippurahäntää, jonka kesäloman alku Koskella taas on ollut varmasti kaikin puolin täydellinen. Yhden yön hän lipesi jopa viettämään ulkona – se oli pienen kollikan mielestä parasta. Nyt pojat saavat viikonlopun ajan nauttia yhteisestä ajasta, kun tulimme Kipon kanssa kaupunkiin viettämään vapaita. Onnen määrää ei voi mitata kun nuo kaksi juoksevat toistensa perässä, painivat ja vaanivat toisiaan. Ja leikin jälkeen käpertyvät vierekkäin nukkumaan, Kipon hoitaessa pikkuveljeään. Mitä olisikaan elämä ilman noita kahta…
