Silmätippoja ja näyttelyilmottautumisia.

Vielä viime postauksessa olin varma, että Elmon seuraavat näyttelyt ovat vasta Marraskuussa Turussa, kastraattiluokassa. Onneksi kissaihmiset ympärilläni ovat eteviä ja totesivat, että Elmo voi kilpailla nuorten sarjassa vielä 10 kuukauden ikäiseksi asti, kastroituna ja tyrä korjattuna! Pääsemme siis sittenkin Elmon kanssa Elokuussa suunnitelluille näyttelyreissuille. Kivaa. :)

Näiden iloisten uutisten jälkeen Elmo juoksi luokseni – toinen silmä turvonneena ja siristellen. Kiva. Silmässä ei päälle päin näkynyt mitään kummaa, poika kuitenkin vaikutti kivuliaalta ja silmä jotenkin pipiltä. Kellohan oli tietysti tuollon jo vaikka mitä ja pienen keskustelun jälkeen päivystävä eläinlääkäriasema suostui ottamaan meidät tarkastettavaksi. Klinikalla oli koirien “poistamme suolestasi syömäsi epämääräiset asiat” -ilta, joten tunnin odottelun ja muutaman vatsavaivaisen koiran jälkeen pääsimme näyttämään Elmon silmää lääkärille. Verkkokalvonvärjäys osoitti sen mitä pelkäsin odottaakkin, silmästä löytyi pinnallinen viiltohaava. 10 päivän antibioottitippa tiputtelut siis edessä. Elmo on tätsyn hoidossa vielä nuo tulevat kymmenen tiputtelu päivää, joten lääkintä jää onneksi hyviin käsiin. Yhden maissa kotiuduttuamme, olin tyytyväinen että lähdettiin, vaikka matkalla Raisioon se ehkä hieman häitköidyltä tuntuikin. Nyt on Elmon silmä jo hienosti auki ja tippojen laittokin sujuu ongelmitta. Kaikki siis loppujen lopuksi hyvin.

Kippo on nautiskellut olostaan kaupungissa ja kehrännyt sen mukaisesti – jatkuvasti. :) Leikkiminen on maistunut kummallekkin ja emäntä voi vain olla onnellinen siitä, että veljekset tulevat loistavasti toimeen keskenään. Olemme onnellisia, koko porukka. <3

Ei niin kivoja kuulumisia.

Kipon ja Elmon elämässä on viime viikon aikana sattunut ja tapahtunut. Lähinnä Elmon kohdalla. Kesälomamme Koskella ei alkanut aivan suunnitelmien mukaan, vaan Elmo lähti maitojunalla tätsyn kanssa takaisin Turkuun. Pikku-Elmosta oli tullut kolli, siitä ei ollut epäilystäkään. Päätimme että kaikkien elämä käy helpommaksi kun Elmo saa olla Turussa – rauhassa.

Tässä kohtaa vielä iloitsimme Elmon aikuistumisesta ja reissu tyttöystävän luo tuntui jo konkreettiselta ja mahdolliselta. Unelmat “mummoudesta” romuttuivat kuitenkin kertaheitolla, kun Hyvinkään näyttelyn eläinlääkärintarkastuksessa eläinlääkäri kertoi löytäneensä napatyrän Elmon vatsalta. Hieman epäuskoisina tästä jatkoimme näyttelypäivää, joka muuten päättyi upeaan EX1 tulokseen, nuorten poikien sarjan voittoon. Olimme porukalla ylpeitä. :)

Patti tuntui yhä Elmon vatsalla kotiin tultua ja päätinkin että asia selvitetään kunnolla ja varasin ajan eläinlääkärille. Turun Koira-kissaklinikalta saimme lausunnon, että Elmon vatsasta löytyy 3-4mm kokoinen napatyrä, joka on siis kooltaan aivan naurettavan pieni. No, tyrä mikä tyrä ja Elmon isyyshaaveet lensivät taivaan tuuliin. Kaksi iltaa meni itkiessä ja asia tuntui kaamealta takaiskulta. Surin asiaa myös kasvattajan puolesta, olihan tämä jo toinen kolli jonka kohdalla jouduttiin luopumaan pentujen tekemisestä. Takaiskuhan tämä toki onkin, mutta olisihan patti voinut olla jotain paljon pahempaakin. Elmo voi kuitenkin nyt hyvin ja on terve – tyrää lukuunottamatta. Ja pojan hyvinvointi on meille kaikille kaikkein tärkeintä. <3

Elmo tullaan kastroimaan 26.6. ja tyrä operoidaan samalla, vaikkei se kokonsa puolesta Elmoa haittaa. Näin ollen saamme koko patin pois mielestämme ja yhdellä nukutuksella selviäminen kahdesta jutusta on aina plussaa. Vaviskaa siis kaikki Suomen kastraattikissat, palaamme näyttelyareenoille entistä ehompina syksyllä kastraattiluokassa. :)

Eikä sovi unohtaa toista hurmuriamme, Kippo Kippurahäntää, jonka kesäloman alku Koskella taas on ollut varmasti kaikin puolin täydellinen. Yhden yön hän lipesi jopa viettämään ulkona – se oli pienen kollikan mielestä parasta. Nyt pojat saavat viikonlopun ajan nauttia yhteisestä ajasta, kun tulimme Kipon kanssa kaupunkiin viettämään vapaita. Onnen määrää ei voi mitata kun nuo kaksi juoksevat toistensa perässä, painivat ja vaanivat toisiaan. Ja leikin jälkeen käpertyvät vierekkäin nukkumaan, Kipon hoitaessa pikkuveljeään. Mitä olisikaan elämä ilman noita kahta…